Legendaarinen auto

Legendaarinen auto – 20 vuotta aikaansa edellä

DS oli aikaansa edellä edistyksellisine tekniikoineen ja avant-gardistisine muotoiluneen. Se edusti tulevaisuuden autoa, sen kaltaista autoa ei oltu totuttu automaailmassa ennen näkemään. Sen kaikki tärkeimmät toiminnot toimivat hydraulisesti, ja olivat siihen aikaan kaikkein nykyaikaisinta tekniikkaa.

Aerodynamiikka

DS herätti valtavaa kiinnostusta, kun se julkistettiin yleisölle vuonna 1955. Sen muotoilu oli kuin tuulen muovaama ja se oli jotain, mitä ei automaailmassa oltu ennen nähty. Sen aerodynaamiset linjat olivat sekä muotoilun kuin insinöörityön taidonnäyte. DS:n arkkitehtuuri oli yhdistelmä teknistä täsmällisyyttä ja kauneutta. Tavoitteena oli luoda auto, joka kulkisi nopeammin kuluttaen vähemmän polttoainetta, ja tätä DS:n muotoilu kuvastaa. Drop of Water –prototyypin aerodynaamisia ratkaisuja sovellettiin DS:ään: laskeva konepelti, pieni jäähdyttimen säleikkö, tasainen alusta, panoraamatuulilasi, katon ja korin linjat takana sekä korin sisään sijoitetut takarenkaat.

Muotoilu näkyi pienenä ilmanvastuskertoimena (Cd), joka ilmaistaan lukuna 0 ja 1 välillä (0=erinomainen, 1=huono). DS mittasi tuloksen 0,36, joka oli huomattavasti alhaisempi verrattuna aikalaistensa keskiarvoon 0,50. Innovatiivisen muotonsa ansiosta DS ylsi yli 140 km/h huippunopeuteen, vaikka sen moottori perustui suurelta osin Traction 11 CV:n moottoriin, jonka huippunopeus oli vain 120 tai 125 km/h.

Neste + kaasu = jousitus

Teknisen osaston Paul Magèsille annettiin tehtävä suunnitella uusi jousitusjärjestelmä, jossa yhdistyisi mukavuus ja turvallisuus. Pikkuhiljaa, sitkeästi ja kekseliäästi hän alkoi hallita hydrauliikan toiminnan ja ensimmäinen testiajo tapahtui 17. huhtikuuta 1944 2CV:n prototyypillä. Vuonna 1953 Pierre Bercot halusi testata asiakkaiden reaktioita, joten hän päätti varustaa 15 Six:n taka-akselin tällä vallankumouksella järjestelmällä. Idea oli valtava menestys ja näin huhtikuussa 1954 lanseerattu Traction Avant 15-6 H oli ensimmäinen ajoneuvo, joka oli varustettu kaasunestejousituksella.

DS 19 oli puolestaan ensimmäinen ajoneuvo, jossa esiteltiin neljälle pyörälle asennettu kaasunestejousitus. Tämän ansiosta DS:n ajonautinto oli ennen kokematon. Tämä uusi teknologia vaati uutta osaamista sekä uusia tuotantoprosesseja, joita ei aiemmin ollut käytössä autoalalla. Yksi suurimmista haasteista oli vaadittu tarkkuus. Saavuttaakseen vaaditun korkeatasoisen tarkkuuden, Citroën rakensi uuden tehtaan Asnièresiin.

Moottorit

DS:n oli oltava nopeampi kuin edeltäjänsä. Teknisen osaston Walter Becchia oli vastuussa VGD-projektin moottorista. Hän aloitti työstämään kuusisylinteristä vastaiskumoottoria, joka olisi joko ilma- tai vesijäähdytetty. Projekti romutettiin ja DS peri Tractioniin perustuvan nelisylinterisen moottorin. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska aikaa oli vähän, mutta Citroën pyrki jatkuvasti tarjoamaan DS:llä voimanlähteitä, jotka vastasivat sen tavoitteita. Vuoden 1955 moottorin 75 hevosvoimasta tehot kasvoivat 83 hevosvoimaan maaliskuussa 1961, 90 hevosvoimaan syyskuussa 1965, 115 hevosvoimaan syyskuussa 1968, 139 hevosvoimaan syyskuussa 1969 ja 141 hevosvoimaan elokuussa 1972! Tämän seurauksena DS:stä tuli yhä nopeampi ja herkemmin reagoiva auto.

Innovatiivinen ohjaamo

Teknologialtaan vallankumouksellinen ja ulkomuodoiltaan näyttävä auto vaati myös vallankumoukselliset sisätilat. Tämän seurauksena DS:n kojelaudan rakenne muuttui vuosien varrella vastaamaan asiakkaiden tarpeita osoittaen, kuinka Citroën käyttää edistyksellistä teknologiaa turvallisuuden edistämiseksi. DS:n kojelauta oli autoalan suurin valettu nailonosa: 1,45m leveä ja ainoastaan 750 gramman painoinen. Sen futuristisesti muotoiltujen linjojen ansiosta se oli kuin suoraan scifi-elokuvasta!

Vuonna 1961 sekä jälleen 1969 muotoiluun tehtiin suuria muutoksia turvallisuuden, ergonomian sekä ajonautinnon edistämiseksi. Kojelauta oli yhä ilmeisen moderni ja toimiva, mutta se suunniteltiin vastaamaan asiakkaiden mieltymyksiä. Viimeisessä päivityksessä kojelaudassa oli kolme silmiinpistävää mittaria. Jarrutusmatkasta muistuttavan nopeusmittarin ja näkyvämmän kierroslukumittarin lisäksi siinä oli täysin elektroninen mittari, jossa näkyi kaikki merkkivalot sekä niiden keskellä punainen ”Stop” -merkitty merkkivalo, joka ilmoitti vakavasta viasta.

Poikkeuksellista mukavuutta

DS oli erityisen mukava auto. Pitkän akselivälinsä ansiosta etuistuinten ja takaistuinten välinen tila oli erityisen tilava. Lisäksi istuimet olivat erityisen leveät ja erittäin mukavat, ja niitä mainostettiinkin säännöllisesti vuodesta 1955 lähtien. Istuimissa käytettyjen materiaalien oli oltava joustavia, kestäviä, pestäviä ja korkealaatuisia sekä värivalikoima oli oltava mahdollisimman laaja. Lattialla kuuluisat huokoiset Dunlopillo -kumimatot olivat verrattoman mukavat tuntuiset jalan alla korostaen DS:n ainutlaatuista persoonallisuutta. Elokuussa 1964 lanseeratussa Pallas-mallissa oli mahdollista valita myös nahkaverhoilu luksusautolle ominaiseen tapaan.